Ystävä toivoi äidilleen lahjaksi meripihkakorua. Niin ja tietysti meripihkan täytyisi olla aitoa, eikä mitään muovi- tms. jäljitelmää. Siinäpä pulma selvittää netin välityksellä, onko tavara aitoa vai ei. Osassa kaupoissa hinta oli liian halpa verrattuna kuvassa olevaan tuotteeseen, mutta lopulta löytyi sopivan mallinen ja sopivan hintaluokan meripihkahelmi.
Helmet kotiutuivat ja aloitin testaamisen.
Ensin tökin helmipoloa kuumalla neulalla. Tulos: pihkan tuoksu.
Sitten kokeilin kelluttaa helmeä lämpöisessä suolavedessä
Kelluihan se.
Keitin helmeä: pinta sameni...
Sitten kokeilin polttaa helmeä. Ja iloisestihan se syttyi palamaan ja pihka haisi.
Voisiko näiden kokeiden perusteella jo uskoa, että olen saanut aitoa meripihkaa?
Kurkataan pikkuisen, mitä meripihkasta on tulossa.
Ja sitten yksi valmis kukkanen lyhyessä satiininauhassa.
Näitä kaunokaisia kun olen pyöritellyt käsissäni, täytyy ihmetellä, miksi en ole aikaisemmin ostanut meripihkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Runsaan roskapostituksen takia jouduin ottamaan sanavahvistuksen käyttöön.
Kiitos jos jaksat kommentoida, se ilahduttaa aina.